Liekitys tehoaa parhaiten pienikokoisiin siemenrikkakasveihin. Monivuotisilla rikkakasveilla maanalaiset kasvupisteet ovat suojassa lämmöltä ja kasvu jatkuu pienen viiveen jälkeen. Yksivuotiset rikkakasvit sen sijaan kuolevat kerralla. Se, ettei maata muokata liekittäessä, vähentää uusien rikkakasvien itämistä haraamiseen verrattuna.

Liekitys ennen taimettumista sopii kaikille siemenkylvöisille, hitaasti itäville vihanneksille (mm. porkkana, palsternakka, punajuuri). Vaikutusta tehostaa, jos viimeisen muokkauksen ja kylvön välissä on useita päivä rikkakasveille taimettua. Itse liekitys tehdään juuri ennen varsinaisen viljelykasvin taimettumista.

​

Ennen taimettumista liekityksessä poltin (kuumin kohta) on syytä kohdistaa rivinkohdalle, jonne näin tulee suurin käsittelyvoimakkuus. Rivivälit voi myöhemmin kyllä harata. Istukassipulin liekitys on mahdollista ja suositeltavaakin tehdä vasta, kun taimet ovat 5-8 cm korkeita. Maanpäällinen osa kyllä kuolee, mutta kasvupisteen ollessa syvällä istukkaan sisällä, se työntää vararavinnon turvin muutamassa päivässä uuden kasvulehden.

Riviväliliekitys on mahdollista, kun poltinten koteloinnilla estetään lämmön leviäminen sivusuunnassa. Rikkamestarin riviliekitin on suunniteltu juuri tähän: maahan pureutuva tuulisuoja sallii aivan kasvirivin vierestä ajamisen. Liekitys tehoaa märissäkin oloissa, missä haraus ei enää auta.

Valikoiva liekitys kasvirivissä on mahdollista istukas-, purjo- ja talvivalkosipulin viljelyssä, monille kaalikasveilla sekä rajoitetusti myös punajuurikasvustossa. Siinä poltin suunnataan suoraan kohti viljelykasviriviä, usein poikittain ajosuuntaan nähden. Menetelmä on hyvin tehokas ja säästää paljon työtä, mutta vaatii huolellisuutta käsittelyvoimakkuuden valinnassa.